Oletko huomannut, kuinka aika on nopeutunut?

Viikot sujahtavat niin vikkelään, että itse ainakin ihmettelen joka kerta sitä, että taasko se viikko vierähti. Taas on jo viikonloppu. Kun yritän muistella, mitä viikon aikana tein, joudun oikein pinnistelemään muistiani, että mitä tulikaan tehtyä.

Mitä väliä, jos ei muista, koska mennyt on mennyttä. Eilinen ei enää palaa, eikä tulevaisuuteenkaan ole syytä kurkotella. Mitä täydellisemmin kykenemme elämään tässä hetkessä, on se juju tässä muuttuvassa ajassa.

Minä lukeudun hetkessä eläviin tyyppeihin. Myönnän etten liiemmin koskaan ole harrastanut suunnitelmien laatimista jonnekin hamaan tulevaisuuteen, sitten kun aikaan.

Minusta se ei vain tunnu itselleni oikealta. Se ei ole koskaan sopinut minun tapaani elää ja olla.

Aika nopeutuu ja meidän tulee elää yhä enemmän NYT hetkessä, läsnä tässä ja nyt.

Aika ei varsinaisesti ole olemassa. Aika on vain ihmismielemme keksintö.

Silti voimme kaikki todeta, miten aika on nopeutunut. Aika tulee nopeutumaan vielä enemmän. Hetkessä elämisestä tulee yhä tärkeämpää.

Jokainenhan meistä tietää sen, miten aika menee nopeasti silloin, kun teemme meille mielekästä puuhaa. Rakastamme ja nautimme sitä mitä teemme. Silloin aika lentää kuin siivillä.

Ja, miten aika suorastaan laahaa silloin, kun tekemämme työ on tylsää ja ilotonta. Vähän väliä vilkuilemme kelloa ja aika tuntuu kuin matelevan etanan vauhtia.

Joku voin nyt sitten kysyä, pitkääkö työn tekemisen olla hauskaa? ” Ei työn tarvitse olla hauskaa. Se on työtä. ”  

Yleisesti ottaen ihmettelen moista ajatusmaailmaa useinkin, kun kuulostelen ihmisten juttuja. Sitä, että työn tekeminen ei tarvitsekaan olla hauskaa.

Kuka kumma ihmiselle opetti moisen päähänpinttymän?

Olen erimieltä. Työn tekemisen tulee nimenomaan olla HAUSKAA. Hauskaa. Hauskaa.

Tiedämmehän, että jos teemme jotain työtä hampaat irvissä ihan vain kun on pakko, pitää, täytyy ja teemme sitä vain rahasta, ei se tuo meille onnellisuutta, iloa ja tyytyväisyyttä.

Sisäinen olotilamme huutaa tyhjyyttä. Olemme sisältä kuolleita ja näivettyneitä.

Emme ole kunnossa elossa ja liekeissä. Luonnollinen elämänvirtamme on ehtynyt. Toimimme kuin robotti, joka on ohjelmoitu toimimaan tietyllä tavalla, samalla kaavalla päivästä toiseen. Rauhaudumme töihin, kun niin täytyy tehdä.

Stop.

Ihan sama mitä työtä teemme, sen tulee olla hauskaa. Työ, jonka koemme mielekkääksi, joka tuo meille iloa, lisää onnellisuuttamme ja tyytyväisyyttä.

Teimmepä palkkatyötä tai harrastuspohjalta kehitämme ja ylläpidämme luovia taitojamme. Kyllä elämämme saa olla hauskaa ja tuntua hyvältä.

Niin, siihen aikaan.

Aika on nopeutunut, ja se nopeutuu vielä moninkertaisesti. Meidän on tärkeä oppia elämään hetkessä ja säätämään elämänrytmimme läsnäolevaan nyt -hetkeen.

Jotta voimme elää hetkessä, spontaanisti, hereillä ja aistit avoimina, kysyy se meiltä muuntautumiskykyä. Sitä, että osaamme mukautua ja sopeutua kuin kameleontit valitsevaan tilanteeseen.

Sinä, joka vielä kirjaat menosi kalentereihin ja laadit aikatauluja ja detlineja, saatat pian huomata, etteivät ne enää palvele nyt –hetkessä elämistä.

Tästä voi tulla lisähaastetta työelämään, koska se sysää meidät siihen tilanteeseen, jossa meidän on sopeuduttava ja mukauduttava uuteen tapaan olla ja elää.

Jos pyristelemme vastaan muutoksen uusia tuulia, sitä hanakammin takerrumme verkkoon ja pitkitämme turhaan etenemistämme. Vanhat tavat eivät toimi.

Miksi raahata toimimattomia vanhoja pinttymiä perässä, kun voi olla vapaa nyt -hetkessä?

Nyt, tässä on se hetki, joka on elämämme tärkein ja arvokkain hetki. Mitä aiomme sillä tehdä?

Lisää artikkeleita

Luova Valo

Oivaltava tietoisuus nro 28

Jotta voimme kasvaa ja kohottaa valoamme, meidän on opittava astumaan ulos totutuista raameista ja muoteista. Rikkomalla rajoja, teemme tilaa uudelle.        

Lue lisää »