Ajatuksia väreistä, niiden puutteesta ja vähän muutakin pohdittavaa.

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, mitä värit kertovat sinusta?

Miksi värejä tulisi käyttää ja suosia luovuudessa ja noin yleisesti?

Värit on mielenkiitoinen puheenaihe. On väriterapiaa, aurasomaväriterapiaa ja vaikka mitä.

Aina niistä riittää sanottavaa. Välillä tuhahdetaan suuttumukseen asti, miten jokin väri inhottaa ja tehdään se niin, että varmasti kaikki kuulee.

Kaikki me tiedämme, että jokaisella värillä on oma värähtelytaajuutensa.

Tässä kirjoituksessa emme mene värien aallonpituuksiin emmekä muuhunkaan, mitä tiede niistä kertoo. Keskityn tuomaan kirjoituksessa oman näkemykseni, kokemukseeni pohjautuvan ajatuskulman väreistä.

Mitäpä tuumitte värien käytöstä luovuudessa ja noin yleisellä tasolla?

Jos vaikka pysähdyt tarkastelemaan omaa värien käyttöäsi, niin minkälaista se on?

Kuinka rohkeasti uskallat heittäytyä värien maailmaan ja käyttää värejä omissa töissäsi? Vai, tyydytkö turvalliseen väripalettiin?

Mitäpä värit tai niiden puute kertovat sinusta?

Usko pois. Ne kertovat paljon.

Olen usein kummastellut miten suurin osa suomalaisista pukeutuu kaikkein pimeimpään kaamosaikaan tummiin vaatteisiin. Miksi, oi miksi?

Mieli vetää suu pielet alaspäin, mieli maassa, väsyttää ja energiat ovat tipotiessään. Onko tuo nyt ihme, jos masentaa, kun pukeutuu niin synkästi.

Eikö olisi fiksumpaa pukeutua värikkäämmin?

Rohkeutta on erottua harmaan mustasta massasta, ja näyttää, kuinka aurinko säteilee kaamoksen keskellä. Laitetaan väriä vaatteisiin tai oivalletaan ainakin se, että aurinko on sisällämme.

Aurinko kulkee mukanasi riippumatta siitä, mikä vuodenaika on kyseessä. Tällä tarkoitan sisäistä aurinkoa. Mehän olemme valoa.

Meidän tulisi antaa sisäisen aurinkomme loistaa ja roihuta, valaista polkumme kaikkialle missä satumme kulkemaan. Aurinko valaisee meidät sisältä ja säteilee meistä ulos.

Näin voimme valollamme ilahduttaa myös muita kanssakulkijoita. Naamakin voisi näyttää iloisemmalta ja olokin olisi varmasti energisempi.

Ilahduttavaa on, että kaikki luovat taiteilijat osaavat käyttää värejä rohkeasti ja ennakkoluulottomalla otteella. Otetaan heistä oppia, jos oma väripaletti on suppeampi tai jos elämänvärit elämästä puuttuvat kokonaan.

Voimme ilmaista itseämme ja tunteitamme värien avulla. Luovuudessa tämä on mahtavaa, että voimme väreillä ilmaista niin paljon.

Värit paljastavat meistä paljon. Ne kertovat meille paljon siitä kuka tai mitä olemme. Värien avulla voi oppia itsetuntemusta.

Jos vaikka emme pidä jostain tietystä väristä, niin sehän saattaa kertoa sen puutteesta. Juuri tuota väriä sinä elämääsi tarvitsisit.

Esimerkiksi inhokkivärini on punainen. Minulle punainen symboloi vaaraa. Se on niin monta kertaa osunut oikeaan niin, ettei sitä voi sivuuttaa. Punainen on myös juurishakran väri, ja siksi tarvitsen tuon värin voimaa ja energiaa itseeni.

Teen itselleni siedätyshoitoa punaisella. Pieni ripaus siellä täällä, on ihan ok.

Jos sinä et vaikka pidä keltaisesta, niin sitä sinä tarvitset. Keltainen on solar pleksusshakran väri, joka on kytköksissä itsetuntoon jne.  Keltainen on myös iloa ja viisautta.

Minulle keltainen on energinen, hyvin luova ja älykäs väri. Sinulle keltainen voi tarkoittaa ihan jotain muuta.

Väreistä on paljon kirjatietoa saatavilla. Kirjatietoa oleellisempaa on kuunnella omaa ohjausta väreistä, mitä tietty väri saa sinut tuntemaan ja mitä se kertoo juuri sinulle.

Opittu kirjatieto ei ole aina paras tiedon lähde. Sinun oma sisäinen viisautesi on varmempi lähde, jota sinun tulisikin kuunnella jokaisena hetkenä.

On hyvä pysähtyä kuuntelemaan itseä, miksi ei pidä jostain väristä. Mitä se sinusta kertoo? Mitä et halua itsessäsi nähdä?

Vaaleanpunainen on sydämen väri. Asuuko sydämessäsi rakkaus? Osaatko antaa ja vastaanottaa rakkautta?

Sydänshakran värinä voidaan pitää myös vihreää. Itse koen sen kyllä vaaleanpunaisena. Kun sydän avautuu, sydämen terälehdet muuttuvat vähitellen vaaleanpunaisiksi ja sitten valkoisiksi.

Pyyteettömän rakkauden terälehdet ovat ihan siellä kukan sisäosassa. Ne avautuvat ja muuttavat väriään, kun rakkaus on pyyteetöntä. Pyyteetön rakkaus on kohteetonta, siinä missä egon rakkaudella on aina kohde.

Värit ovat iloa. Ne luovat tunnelmaa.

Voisin kyllä asua modernissa valkoisessa talossa, kunhan sisutus on värikäs. Harmaa-musta-ruskea väripaletti ei ole mun juttu. Energia ei virtaa, vaan se tuntuu tunkkaiselta ja seisahtaneelta. Tuntuu, että tukehdun sellaisen väripaletin äärellä.

Lieneekö suomalaisella se ajatus, että kun laitetaan tummaa pintaa ja sisustusta, niin lika näkyy pinnoilla vähemmän. Pidetään tummia mattojakin lattioilla, ettei vaan lika näy.

No… mitäpä piilotat itsestäsi?

Mitä et halua itsessäsi nähdä, kun yrität sisustuksessakin piilottaa likaa pois näkyvistä?

Jos me ulkoisessa maailmassa piilotamme likaa, niin mitä piilotamme sisäisessä maailmassamme? Mitä likaa ja epätäydellisyyttä emme halua nähdä ja hyväksyä itsessä?

Näitä on hyvä pohdiskella ja mielellään myös oivaltaa.

Mietipä, kuinka voisit turvallista väripalettiasi laajentaa railakkaampaan suuntaan?

Nyt kun olemme ulkoisessa maailmassa eläneet vuoden pimeintä aikaa, niin muistetaanpa ne värit. Ilmaistaan rohkeasti itseämme väreillä.

Itse rakastan tätä kaikkein pimeintä aikaa. Minulla ei ole energianpuutteen kanssa mitään ongelmaa. Olen elementissäni. Olen, koska sisäinen aurinko loistaa.

Rakastan värejä, ihanaa väri-ilottelua ja luovaa leikkimielisyyttä.  En voisi elää ilman värejä.

Luodaan elämää rikastuttavaa kauneutta väreillä. Annetaan värien astua vahvemmin luovuutemme näyttämöille.

Leikitään väreillä, luodaan väri-ilottelua pimeneviin iltoihin ja rakastutaan väreihin.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lisää artikkeleita

Luova Valo

Kristallimalja -valomeditaatio

Ihana rakas, hengähdä hetkeksi. Istu alas ja rentoudu. Ota aikaa itsellesi. Sinä olet elämäsi tärkein ihminen. Kun sinä jaksat ja voit hyvin, säteilet rakkautta, myötätuntoa

Lue lisää »