On vain yksi rakkaus, rakkaus, joka on meille kaikille yhteinen.

Tämä hetki tarjoaa meille tilanteita ja mahdollisuuksia, joissa voimme avata sydäntämme vastaanottamaan ja jakamaan rakkautta toisillemme. Meillä on nyt mahdollisuus osoittaa myötätuntoa, aitoa lähimmäisistämme välittämistä ja huomioimista.

On ollut hienoa huomata, että suomalaisetkin niin halutessaan osaavat rakastaa ja välittää toisistaan.

Silti…

Noinkohan se jatkuu senkin jälkeen, kun tämä kaikki on selätetty?

Kirjoitan jälleen rakkaudesta, koska se on kaikki mitä ihmisinä tulemme koskaan tarvitsemaan. Kun meillä on rakkautta, meillä on kaikki. Mitään ei meiltä tule puuttumaan.

Rakkaus ei koskaan ole ollut erilisenä osana meistä. Rakkaus on kaiken aikaa läsnä arjessamme ja elämässämme. Ei rakkaus ole mihinkään kadonnut eikä hävinnyt.

Me ihmisinä saatamme kadottaa rakkauden arjen pyörityksen ja elämän tiimellyksen pyörteissä.

Jokaisella meillä on tarve tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi rakkaudessa sellaisina kuin olemme. Meillä on tarve rakastaa ja osoittaa rakkauttamme toisillemme, eritoten niille kaikkien läheisimmillemme ihmisille.

Siinä vaiheessa, kun meidän olisi laajennettava rakkauttamme käsittämään muutkin ihmiset, niin siihenpä se monella usein tyssää. Emme osaakaan jakaa rakkauttamme niin pyyteettömästi ja avoimesti kuin olisi suotavaa.

Rakkaudessa ei ole vihollisia.

” Enpä rakastakaan tuota, kun se on minulle ( egolleni ) kilpailija tai vihollinen. ”

3 D rakkaudessa voimme sanoa: ” Rakastan sinua enemmän kuin tuota toista… En pidä tuosta ja tuosta ihmisestä. Se teki minulle sitä tätä ja tuota. ”

Rakkaus ei luokittele eikä arvottele. Rakkaus rakastaa kaikkia tasapuolisesti.

Ainoastaan egomme arvottaa rakkaudentasomme ja luokittelee keitä rakastamme eniten ja syvemmin, kuka on rakkautemme arvoinen ja kuka ei. Se on egon rakkautta eikä sillä oikeastaan ole aidon ja pyhän rakkauden kanssa mitään tekemistä.

Miksi emme ihmisinä kykene rakastamaan kaikki yhtä paljon?

Ehkä siksi, ettemme ole valmiita ottamaan rakkautta vastaan. On helpompi jakaa rakkautta kuin ottaa rakkautta vastaan. Tai emme itsekään tiedä mitä rakkaus oikeasti on.

Monihan meistä fyysistää rakkauden. Onhan se sitäkin. Kaunista onkin. Se on vain yksi ulottuvuus, yksi rakkauden taso ja sen ilmentymä.

Emme myöskään osaa rakastaa kaikkia yhtä avoimesti ja tasapuolisesti, jos sydämemme on kiinni. Suljettuun sydämeen rakkaus ei pääse koskettamaan.

Me emme löydä rakkautta itsemme ulkopuolelta. Löydämme rakkauden sisältämme.

Kukaan toinen ei voi rakastaa meitä, jos me itse emme rakasta itseämme. Tuolloin saamme hakea ja hakea rakkautta muista ihmisistä, emme löydä, emmekä saa vastakaikua, kaipaamme rakkautta.

Emme myöskään voi pakottaa ketään rakastumaan meihin. Jos toinen ei ole valmis rakkauteen ja yhdistämään rakkauttanne, emme voi sille mitään, muuta kuin rakastaa ja päästää irti.

Rakkaus päästää irti. Rakkaudessa yksi hienoimpia tekoja, päästää irti rakkaudessa. Rakkaus päästää rakastettumme irti ja vapaaksi ilman ehtoja, ilman draamaa.

Rakastamme toista niin paljon, että olemme tarvittaessa valmiita päästämään irti ja luopumaan hänestä. Teemme sen rakkaudella. Rakastamme silti toista, vaikka luopuisimmekin hänestä. Rakkaudellinen irti päästäminen on hyvin kaunista, kummallekaan jää mitään hampaan koloon.

Jotain tämän kaltaista se on, yksi suuri yhteinen rakkautemme. Me kaikki olemme tuo rakkaus. Olemme aina olleet ja tulemme aina olemaan.

Voimme löytää rakkaudesta eri tasoja. Korkeimmillaan se on juurikin tuota, sallivaa, avointa, hyväksyvää, universaalia, kaikkia ja kaikkeutta rakastavaa universaalia, ykseyden rakkautta.

3 D rakkaudessa rakkautemme on usein vaihtokauppaa, egon sävyttämää. Saatamme olla vihaisia, mustasukkaisia, katkeria, kateellisia ja pahansuopia. Haastamme riitaa.

Emme pysty antamaan anteeksi emmekä päästää irti loukkauksista joita rakkaamme meille tekivät. Onhan se eräänlaista rakkautta, joskin hyvin matalaa ja karkeaa.

Ei se rakkaus lopu, jos rakastamme kaikkia ja kaikkea. Tällä en tarkoita sitä, että rakkaus vie meidät sänkyyn yhden jos toisen kanssa. Tarkoitan hengen rakkautta. Hengen tasolla olemme rakkaudessa yhtä kaikkien kanssa.

Rakkaus on ääretön ja rajaton rakkauden lähde, josta riittää rakkautta ammennettavaksi ihan jokaiselle. Me olemme kaikki tuon saman rakkauden lähteen valon ja rakkauden osasia. Käymme valotasolla rakkauden keskustelua kaikkien kanssa.

Olemme valoa ja rakkautta. Olemme samasta lähteestä. Kellumme rakkauden rajattomassa, laajassa valomeressä kommunikoiden rakkaudentasolla kaikkien ja kaikkeuden kanssa. Lähetämme valoimpulsseja rakkauden meressä toisillemme.

Olemme tuo yksi suuri rakkaus. Meitä yhdistää tuo sama yksi suuri rakkaus. Emme koskaan ole olleet siitä irrallisia. Vain maallisen vaelluksemme aikana egomme pitää meitä erossa tuosta rakkauden lähteestä.

Kaikilla meillä on syvä kaipuu tuohon rakkauteen. Jollain tasolla me tiedostamme sen, pyrimme sanoittamaan ja saamaan selville mitä se on. Etsimme sitä itsemme ulkopuolelta muista ihmisistä. Haluamme tulla rakastetuiksi ja olla rakastettavia.

Tahdomme rakkautta, silti pistämme päämme pensaaseen tai juoksemme karkuun kun sen löydämme. Rakkaus on sisällämme. Siellä se on aina ollut. Lähellä, ja kuitenkin niin kaukana.

Meillä ihmisillä on vielä paljon opittavaa rakkaudesta. Uskaltaisin sanoa, että tavalla taikka toisella jokainen meistä on tullut fyysisyyteen oppiakseen lisää rakkaudesta.

Siinä mielessä jokaisen meidän elämäntehtävään tai oppiläksyyn sisältyy rakkaus. Rakkaudessa voimme kasvaa ja kehittyä. Aina voimme löytää ja sisäistää uuden rakkaudentason.

Avoimella sydämellä voimme rakastaa täydesti ja ehdoitta. Rakkautemme on rajatonta. Ääretöntä ja ikuista.

 

Lisää artikkeleita

Hetki luovuudelle

Betoni kukkii

Minulle betoni on kyllä tuttu talonrakennus- ja remppahommista, mutta askartelukäytössä ei niinkään. Minun on tunnustettava… Minulla on hiukan kahtiajakoinen suhtautuminen betoniin. Ensinnäkin en pidä betonista

Lue lisää »