Pikalaastaria metsästämässä ja naamiohuveja

Filosofisesta luonteestani johtuen, pähkäilen usein monenlaista.  Kuten tämän kevään ja kesän aikana olen pohtinut paljon egoa. Sitä, miten ego meissä ihmisissä ilmenee. Oivalluksiakin olen kokenut.

Itse voin ainakin rehellisesti myöntää, että olen varmasti tehnyt kaikki klassiset virheet mitä egon kanssa voi tehdä. Olen kompastellut ja hakannut päätä seinää. Matkalla ollaan ja eteenpäin mennään.

Ego on vahva. Egon ote meissä on todella vahva. Ei se hevillä isännän roolista luovu.

Tiesitkö, että teemme aina valinnan, toteutammeko elämänohjaksissa egon toimintaa vai Korkeimman Itsen?

Entä tiedätkö sitä, että voimme tehdä tietoisen päätöksen tarkkailla egomme toimintaa vaikka yhden kokonaisen päivän ajan?

Se on kuulkaas mielenkiintoista katsottavaa, ja suosittelen sitä ihan jokaiselle. Kokeilkaa ja tarkkailkaa miten egonne toimii. Parhaassa tapauksessa se havahduttaa ja avaa silmämme näkemään egomme metkut ja vinkeet.

Teen välillä näitä egon tarkkailupäiviä. Se shokeeraa joka kerta, kun saan egon kiinni itse teosta. Välillä ratkean nauramaan, kun egon käry käy. ” Siinä se taas tuli ”, salakavala kettu vinkeineen iski.

On se vaan hupaisaa katsoa egonsa toimintaa. Kunpa osaisi joka kerta suhtautua egonsa toimintaan yhtä makealla naurulla.  

Pikalaastaria metsästämässä ja naamiohuveja on egolle tyypillistä toimintaa.

Egomme tarjoaa naamiohuveja. Pukeudumme eri rooleihin, parhaisiin puvustoihin ja naamioihin pukeutuneina. Jatkamme, kunnes pysähdymme kyseenalaistamaan näytelmän. Emme enää usko ja samaistu egomme näytelmiin.

Miksi ihminen etsii aina helppoa ja nopeaa pikaratkaisua itsensä ulkopuolelta?

Itsen ulkopuolelle kun EI OLE MITÄÄN. Oikeasti, ulkopuolellasi ei ole mitään. Kaikki on sinussa. Sinun sisälläsi.

Olkoonpa asia mikä tahansa, haemme kysymyksiimme vastauksia itsemme ulkopuolelta juoksemalla paikasta toiseen, opettajalta toiselle tai menemme netin syövereihin etsimään pikavastauksia älylaitteet kuumina.

Ihminen etsii helppoa, nopeaa, vaivatonta vastausta ja keinoa selättää eteensä tulleet haasteet.

Se on pikalaastarin metsästämistä, jolla kuvittelemme paikkaavamme mielen himot ja nirhamat.

Ihmiset säntäilevät sinne tänne kuin päättömät kanat, etsien puuttuvaa palasta, joka toisi kaivatun helpotuksen ja täyttymyksen.

Helpot pikaratkaisut ovat vain laastari, joka voi hetken tuntua hyvältä ja lämmittävältä. Pian on kuitenkin sisuksiin hiipinyt tuttu ystävä – kolkkous, onttous ja tyhjyys. Turhautuminen ja tyytymättömyys vain kasvavat.

Ego meissä kaipaa silittelyä ja pönkittämistä. Ego haluaa, että muut mielistelevät meitä.

Hamuamme luksustuotteita, autoja ja lukaaleja, jotka ovat vain egomme jatkeita. Ne tyydyttävät egon tarpeita, kun sielumme huutaa tyhjyyttä.

Mitä tahansa haemmekaan itsemme ulkopuolelta, emme koskaan tule hakemaamme saavuttamaan. Niin se vain on. Ihminen huomaa, ettei ne pikaratkaisut onnea ja autuutta tuoneetkaan. Karua, mutta todellista.

Ja, niin etsiminen alkaa jälleen alusta. Eri tavalla. Eri lähteistä. Kohteet vaihtuvat. Sitä se on egon juoksupoikana oleminen.

Pikalaastarin metsästys on tie, joka ei johda mihinkään. Ego harhauttaa ja juoksuttaa kerta toisensa jälkeen, ellemme ole tarkkana sen metkuista.

Kun olemme hetkeksi saaneet egon ääntä hiljennettyä, niin eiköhän se vaan ole reitittänyt uuden tien, mitä kautta iskeä. Ego on melkoinen epeli.

Mallisten asioiden perässä juokseminen väsyttää. Siinä missä maalliset asiat uuvuttavat ja saavat päät pyörälle, on henkisyydessäkin omat ansansa. Henkinen ego ei ole yhtään parempi kuin mallinen egokaan.

Siinä missä meidän on opittava ulos maallisen egomme mielihaluista, on meidän opittava ulos myös henkisen egomme sudenkuopista.

Henkisen kasvun ja kehittymisen tiellä käy usein niin, että vaihdamme maallisen egon henkisyyteen. Maalliset virikkeet ja nautinnot eivät tarjoa meille enää samanlaista viehtymystä, nautintoa ja kiksejä kuin aikaisemmin.

Saatamme pohtia, miten koskaan edes saatoimme elää sellaista elämää, juosten egon jatkeena tyydyttäen sen tarpeita ja mielihaluja.

Niin vaihdamme maallisuuden henkisyyteen, joka vaikuttaa jännittävältä uudelta seikkailulta, matkalta tuntemattomaan enkelipölyyn, yksisarvisiin, kimalteleviin kristalleihin ym. mukavaa. Eteemme aukeaa kokonaan uusi maailma.

Tiedonjanossa imemme tietoa, oppeja ja tekniikoita. Juoksemme koulutuksesta seuraavaan, opettajalta toiselle. Etsimme ja haemme. Olemme ajaneet itsemme uuteen oravanpyörään, uuteen ohjelmaan, joka on henkinen.

Jatkaessamme kasvua henkisellä tiellä, tulemme kokemaan sen ällötyksenkin, minkä henkisyys voi aiheuttaa. Alamme oivaltaa, että olimmekin vaihtaneet maalliset uskomuksemme ja egomme henkisiin uskomuksiin ja egoon, joka verhoutuu henkisyyden naamioihin.

Henkisen egon kulissit rajoittavat jälleen matkaamme kohti Itseä, valaistumista ja ylösnousemusta.

Jälleen kerran meidän on katsottava peiliin ja myönnettävä, että lankesimme egon ansaan. Henkisistä uskomuksista ja egon kuvioista on jälleen kerran opittava ulos.

Mitä sitten, kun etsiminen ja hakeminen on lopetettu?

Tulemme toteamaan, ettei etsiminen ja hakeminen tuottanutkaan tulosta. Oivallamme, että meidän käännyttävä sisäänpäin. Naamiot, maskit, roolit ja uskomukset on riisuttava.

Alastomana ja riisuttuna seisomme Jumalamme edessä. Kohtaamme Itsemme.

Moni meistä sanoo, että on oma, aito itsensä.

Tämän hetkisen käsitykseni mukaan, aito, todellinen Itse voi olla vasta, kun egon naamiot on riisuttu. Paljaana seisot Jumalasi edessä ilman rihman kiertämää.

Voimme sallia Korkeamman Itsen toimi kauttamme, vaikka ego meissä olisikin. Se on se ero siinä, viekö Korkein meitä vai ego.

Kun Korkein ohjaa toimintaasi, niin vasta sitten, voit sanoa olevasi aito Itsesi. Ennen sitä olemme aina jollain muotoa egon ohjauksessa.

Naamioita on meillä kaikilla.

Meillä ihmisillä on niin paljon naamioita ja maskeja todellisen itsemme ympärillä. Maskeja, jotka ovat egon luomia. Meillä on rooleja vetää ja esittää vaikka kuinka. Usein me vielä olemme ja käyttäydymme eri tavalla eri ihmisten kanssa.

Meillä on egoon pohjautuvia uskomusmalleja, liuta puolustautumiskeinoja ja läpitunkemattomia muureja sydämemme ympärillä.

Miten voisimme olla aitoa, ominta itseämme?

Olemme egossa epätäydellisiä. Korkein Itse, Henki meissä on täydellinen. Kumman annat viedä, egosi vai Korkeimman?

Pikalaastarien metsästyksen voimme ainakin unohtaa. Helpotusta sisäiseen onttouteen, levottomuuteen ja tyytymättömyyteen ei ole luvassa, ennen kuin teemme valinnan kääntyä sisäänpäin ja etsiä vastauksia sieltä.

Mitä sitten etsimmekään, mikä onkaan kysymyksemme, löydämme sen sisältämme.

 

Eikö egoasiat ole sinulle tuttuja?

Suosittelen sinua katsomaan yuo tubesta samadhi movie 1 ja samadhi movie 2. Elokuvat on tekstitetty suomeksi. Samadhi 1 elokuvassa pureudutaan egoon ja kakkososassa samadhiin.

Elokuvat voivat antaa sinulle osviittaa siitä, kuinka ihmismielemme, egomme toimii. Oivaltavia katseluhetkiä.

Suosittelen sinua myös ottamaan egon tarkkailupäiviä. Yhden päivän ajan tarkkailet egosi toimintaa, miten se sinussa ilmenee eli minkälaista on egosi kitinä.

Lisää artikkeleita

Luova Valo

Oivaltava tietoisuus nro 55

Illuusiot ovat mielemme peilejä. Näemme peilien viisteistä ja heijastuksista vain osan. Sen, minkä mielemme on kulloisellakin hetkelle meille projisoinut. Me kaikki olemme kytköksissä yhteiseen mieleen,

Lue lisää »