Saako henkistä ihmistä pänniä?

Kukka

Saako henkistä ihmistä v – – – – – – – siis pänniä?

No kyllä saa.

Tämäkin on yleinen harha, uskomus siitä, ettei henkistä ihmistä koskaan saisi ärsyttää, pänniä eikä v – – – – – – – mikään.

Meidän tulisi vain olla yhtä hymyä ja onnellisuutta, säteillä rakkautta ja lillua autuailla pilvenhattaroilla.

No ei. Mielestäni tuollainen ei ole ihmisnäkökulmasta edes tervettä ajattelua.

Ihmisillä riittää monenlaista mielipidettä ja näkemystä siitä minkälainen on henkinen ihminen ja miten sellaisen kuuluisi käyttäytyä.

Tietäkää, että se on vain egon mielipidettä, jolla ei ole merkitystä. Jokainen meistä, olkoonpa henkinen tai ei henkinen, käy vuoropuhelua Jumalansa kanssa just niin kuin on oikein ja kukin parhaakseen näkee.

Meille ihmisille on annettu tunteet. Me olemme tulleet oppimaan tunteista ja kokemaan niiden kautta elämää.

Se, mikä tunteiden kokemisessa on se juju, on, että meidän tulisi vain sallia tunteiden virrata lävitsemme, ilman että kiinnitymme niihin. Kiinnittyminen vie meidän syviin vesiin ja luo meille turhaa kipua ja tuskaa.

Osa meistä ihmisistä kuuluu HSP tyyppeihin eli erityisherkkiin, jolloin kaikki kokemamme tunteet tulevat meille keskivertoihmistä voimakkaampana.

Siinä on arjessa tasapainoilemista, kun tuntee niin vahvasti. Luotaamme ihmisiä ja ympäristöämme niin, että sisäiset tutkat ja skannerit helisevät.

Henkiseen kasvuun kuuluu olennaisen osana oman pimeytensä kohtaaminen. Kaikki ne kipeääkin kipeämmät asiat joudumme kohtaamaan uudestaan. Haavat revitään auki uudestaan ja uudestaan, että varmasti kaikki on käsitelty.

Me ihmiset, kun olemme sellaisia otuksia, että kätkemme ja piilotamme käsittelemättömiä asioita mielemme ja alitajuntamme sopukoihin. Tätä ihanaa kamalaa työstettävää materiaalia löytyy meiltä jokaiselta.

Jokainen meistä etenee sielunpolkuaan juuri oikeassa tahdissa. Kohtaamme ne asiat, joita tulimme oppimaan. Elämä haastaa ja pistää polvilleen.

Henkisillä ihmisillä on usein myös hyvin rankkoja elämänkokemuksia. Ne laittavat polvilleen, vetävät maton ns. jalkojemme alta. Kuinka voisimme ymmärtää elämää ja ihmisyyttä ellemme ole sitä itse omakohtaisesti kokeneet?

Miten voisimme ymmärtää toista ihmisiä ja auttaa häntä, ellei meillä ole omaa kokemuspohjaa? Emme osaisi asennoitua toisen ihmisen tilanteeseen, hätään ja kärsimykseen.

Minullakin on hetkiä, jolloin nyppii oikein kunnolla, ärsyttää ja suoraan sanottuna v – t – – t – -. Mitä teen siinä tilanteessa?

Sallin sen ja hyväksyn sen sellaisena kuin se on. Saatan tutkia asiaa etäämmältä, ja todeta, oikein tässä on nyt tämmöinen asia menossa ja tuommoinen juttu. Parhaani mukaan päästän irti ja annan olla.

Toisinaan saatan kipittää miehelle kertomaan, kuinka ottaa pattiin joku asia. Auttaa kovasti, kun ääneen ilmoittaa vitutuksensa, johan helpottaa. Voi päästää irti ja olo on keveämpi.

Teen päivittäin henkiset harjoitukset ja meditaatiot. Ne kuuluvat olennaisena osa elämääni ja perusarkeani. Teen harjoitukset, koska ne auttavat ja helpottavat minua pysymään tasapainossa, pitäen energiani mahdollisimman puhtaana.

Kyllä minullekin tulee hetkiä, jolloin kapinahenki iskee eikä huvita. Silloin pidän muutaman päivän vapaata, ja palaan takaisin ruotuun.

Valonkaverit tietävät, että kun ärsytys iskee, niin antavat minun rauhassa päästellä höyryjä. He kyllä tietävät, että kohta se palaa takaisin ruotuun. Ja niin on tehty. Aina on ruotuun palattu.

Pieni v – t – – – – ei haittaa. Ei se henkisestä ihmisestä huonoa tee. Se kertoo vain sen, että ihmisiä mekin olemme.

Me näytämme tunteemme ehkä selvemmin, ymmärrämme reaktioitamme paremmin, osaamme jättää ne omaan arvoon ja suhteuttaa ne laajempaan kokonaisuuteen.

Voimme sallia tunteiden ja asioiden virrata lävitsemme, takertumatta.

 

Sinua saattaisi kiinnostaa:

Kaapista ulos.

Taviksia vai outolintuja?

 

Lisää artikkeleita

Luova Valo

Oivaltava tietoisuus nro 39

Kiitollisuus avaa sydäntä juuri sen verran kuin sallimme.   Mitä enemmän löydämme kiitollisuuden aiheita elämästämme ja arjestamme, sitä enemmän kiitollisuuden energia meissä kasvaa.  Kiitollisuus kasvaa kiitollisuudessa.

Lue lisää »