Taviksia vai outolintuja?

Kuka haluaa olla tavallinen, kun voi olla omanlaisensa?

Suurempana todennäköisyytenä pitäisin sitä, että aina on joku joka pitää meitä outona tai erilaisena. Näemme kyllä outouden ja erilaisuuden toisissa, mutta olemmekin sokeita omalle outoudellemme.

Se mihin huomiomme muissa kiinnittyy, löytyy vieläkin lähempää eli meistä itsestämme.

Muiden silmissä olemme yhtä outoja, emme vain näe sitä itsessämme. Me kaikki olemme osalle ihmisiä outolintuja, omituisia ja erilaisia kummajaisia.

Voimme siis lopettaa toistemme kummastelun, pilkkaamisen ja outoudella kiusanteon.  

Olemme ihmisinä vähän kuin matkijalintuja. Matkimme muita pukeutumalla samalla tavalla, tekemällä samoja asioita, käyttäytymällä ja ajattelemalla samalla tavalla kuin kaikki muutkin.

Teemme kaikkemme ettemme erottuisi joukosta. Piiloudumme massaan, kätkemme valomme ja viisautemme.

Olemme tehneet samoja asioita, niin kuin on aina ennenkin tehty. Olemme eläneet tavallista elämää, tavallisen ihmisen tavalla sukupolvista toiseen.

Tavallisessa elämässähän ei ole mitään vikaa. Kaikki on sielun valintaa.

Tavallisella elämällä tarkoitan seuraavaa: Synnyt, käyt kouluja, opiskelet ammattiin, menet töihin, perustat perheen, vanhenet, poistut maailmasta. Siinä lyhyesti, hiukan kärjistetysti kiteytettynä.

Useimmat meistä toimivat näin, jopa henkiset ihmiset. Näin on aina tehty.

Outolinnut ovat ihmisiä, jotka erottuvat joukosta omalla valollaan, valinnoillaan ja tekemillään asioillaan, jotka eivät ole ihan jokaisen perustaviksen ensimmäinen valinta. Valotyötekijät ja muut outolinnut, meidän polkumme on toisenlainen.

Mekin olemme tehneet täsmälleen samoja asioita kuin mitä muut ympärillämme nyt tekevät. Se ei vain ehkä enää tuo meille samanlaista tyydytystä, onnellisuutta ja sisäistä rauhaa.

Juokseminen egon jatkeena maallisten asioiden perässä ei ole enää se juttu mitä tavoittelemme.

Kyllä henkinenkin ihminen toimii näin, kunnes tajuaa sen mielettömyyden. Sen loputtoman oravanpyörän, kierteen, josta ei ole ulospääsyä. Näin me toimimme, koska meidät on siihen ohjelmoitu.

Sielunikä on myös mielenkiitoista. Olemmeko nuoria, keski-ikäisiä vai vanhoja sieluja, näkyy meidän maailmankuvassamme, arvoissamme, kiinnostuksen kohteissamme, kaikessa mitä ajattelemme ja miten elämäämme elämme.

Loppujen lopuksi silläkään ei ole mitään väliä missä vaiheessa kehitystämme olemme, sillä kaikki sielunkehitysaskeleet ovat yhtä tärkeitä.

Jokainen askel elämän taipaleellamme vie sielunkehitystämme eteenpäin, ja lopulta koittaa se hetki, kun sieluna päättämme inkarnaatiokiertomme. Meidän ei enää tarvitse kiertoon palata, ellemme sieluina / henkenä sitä tahdo.

Kun tavallisuus ja oletusnormit kohtaavat spontaanisen ja intuitiivisen outolinnun, niin mitä tapahtuu?

Saatamme kohdata ihmettelyä, väärinymmärrystä ja syyllistämistä. Kaikki nämä tulevat egostamme.

Negatiivisilla mielipiteilläkään ei ole merkitystä, koska ne kumpuavat jälleen kerran ihmisen egon syövereistä. Egomme kiinnittyy kaikkeen, millä se voi harhauttaa meidät pysymään illuusion unessa. Kaikki egon temput ovat mielentarinoita, jotka ei ole totta.

Ihmisinä olemme sikäli kummallisia, kun emme oikein ymmärrä ja hyväksy ihmisiä, jotka toimivat eritavalla kuin me itse. Meidän tulisi olla hyvin avarakatseisia, avoimia, suvaitsevaisia.

Meidän on laajennettava maailmankuvaamme ja suhtautumistamme oletusrajojemme ulkopuolelle.

Oltiinpa taviksia tai henkisiä, olemme kaikki samalla viivalla. Me kaikki olemme samanarvoisia ulkoisista meriiteistä ja titteleistä huolimatta. Vain egomme kiinnittyy meriitteihin ja saavutuksiin pitäen itseään parempana.

Olitpa tavis tai henkinen, olemme yhtä arvokkaita. Henksiiyys tai ei henkisyys kumpikaan ei tee ihmisestä toista paprempaa. Olemme samanarvoisia.

Ego saa meidät etsimään ja janoamaan hyväksyntää, arvostusta ja palvontaa ulkopuoleltamme. Lopulta mikään mitä etsimme itsemme ulkopuolelta, emme tule sitä koskaan löytämään.

Kaikkea muuta kuin tavallinen, on ihminen, joka uskaltaa rikkoa rajoja eli poiketa totutusta kaavasta. Hän tekee asiat omalla tavallaan, jonka tuntee oikeaksi.

Vastoin sydäntään on vaikea toimia.

Outolinnut kuuntelevat sydäntään. He lentävät siivet avoimina ilmavirtojen halki sinne minne tahtovat. He ovat vapaita.

Tahtoisitko lentää vapaana? Jos niin, niin minne?

 

Sinua saattaisi kiinnostaa:

Kaapista ulos.

Saako henkistä ihmistä pänniä?

Lisää artikkeleita

Makramee
Hetki luovuudelle

Makramee lehtiä

Näyttäviä makramee sulkia näkee käytettävän paljon niin seinävaatteissa kuin korvakoruissakin. Me teimme samalla periaatteella lehtiä. Teitpä sitten lehtiä taikka sulkia, näihin pieniin makramee töihin saa

Lue lisää »
Hetki luovuudelle

Säilyketölkin uusi elämä osa 2

Säilyketölkin uusi elämä osa 2. Ensimmäisessä osassa näytimme sinulle yhden version säilykepurkin tuunaamisesta. Teimme tölkistä tuikkulan. Tässä jaksossa näytämme mitä teimme toiselle tölkille. Muistin virkistämiseksi,

Lue lisää »