Valorummutusta ja aatoksia matkan varrelta

Sattuneesta syystä satuin kuuntelemaan vanhempaa äänitystuotantoa, rummutusta ja totesin, että tämähän on aika hypnoottista ja transsinomaista.

Näen itseni vaipuvan syvälle kuunnellessani tätä. Meno kiihtyy loppua kohti, joten villiin tanssin pyörteisiinkin voisi heittäytyä.

Yleensä en omaa musiikkiani kuuntele. Vain sen verran, että kuuntelen kerran läpi editoidessa…

Tuttuahan tämä on, kun intiaanielämiäkin on joukkoon mahtunut.

Vanhat sielut ovat kokeneet paljon. Olemme nähneet ja kokeneet monia aikakausia ja kulttuureja. Tähtielämistä Atlantikseen ja Lemuriaan, ja muihin korkeakulttuureihin, myös niihin synkempiin aikoihin, keskiaikaan jne.

Kirjoitukseni Näistä ominaisuuksista tunnistaa tähteläisen on ollut tosi suosittu. Monet ovat lukeneet sen.

Kun taas kirjoitukseni vanhojen sielujen ominaisuuksista ei ole kiinnostanut.

Miksiköhän?

Nähkääs, olen sitä mieltä, että meillä Suomessa on paljon vanhoja sieluja ja korkeakulttuureissa eläneitä tähti-ihmisiä.

Vanhoilla sieluilla voi siis olla tähtielämiä, inkarnaatioita korkeakulttuureissa ja intiaaniheimoissa.

Tähteläisellä voi olla myös  vain yksi tai muutama elämä ennen kuin hän inkarnoituu Maahan. Uudenajan lapsista varmaan löytyy heitä, jotka tupsahtavat tänne ensimmäistä kertaa.

Ja, se voi olla shokkihoito ensikertalaiselle, kun elämä tällä pallolla on tyystin erilaista kuin se, mistä tuli ja mitä oletti sen olevan.

Sitä vain innokkaana tutkimusmatkailija tahtoi olla rohkea ja seikkailunhaluinen. Se kuulosti houkuttelevalta paikalta ja matkalta. Totta kai reissuun kannattaa lähteä…

Mutta…

unohduksenverhon läpi oli kuljettava… ennen…

tosin…

uudenajanlapset saattavat välttyä tältä unohdukselta…

Tämä kaikki vain tupsahti mieleeni, kun tätä rummutusäänitettä tänne latailin.

Kuvassa minulle niin tutut ja ihanat Rokuan metsät ja lammet. Tuolla polulla on kuljeksittu useat kerrat. Shamaanintiellä – voisi kait sanoa jopa niin. Olo on kotoisa noilla poluilla astellessa.

 

 

Sain valmistettua itselleni sulkakruunun. Se on voimapäähineeni. Tunnen kuinka ryhti suoristuu, olemus on voimallinen ja tahtotila korkea. 

Tein sulkakruunun luonnosta löytämistäni sulista. Reunaan laitoin vähän valkoisia höyheniä.

En ajatellut mitään tehdessäni. Mä vain tein. Ja olin. Läsnä.

Ja kun tuotokseni oli valmis, tajusin symboliikan. Tässähän yhdistyvät kaksi. Taivas ja maa; enkeliolemus ja shamanistinen.

Kaikella on tarkoitus. Ehkäpä pistän sen päähäni joku kerta, kun rummuttelen videolle.

Nyt saatte nauttia rumpuhetkestä ilman naamaani. Tässä soittelen rumpua ja taustalla kaveri soittaa Amerikan intiaaneille tuttua soitinta – sadeputkea.

Hankin sadeputken kauan, kauan sitten. Jostain kumman syystä se vetosi minuun ja tulin sen hankkineeksi.

Muistan, että sen on valmistanut joku Amerikan intiaaniheimo ( en valitettavasti muista enää mikä ), mutta samalla kun ostin sadeputken, tulin tukeneeni tuota kyseistä heimoa.

Sadeputki on minulle rakas, ja hyvin kunnioittavasti sitä on pidetty.  Pidän sitä yleensä korpinsulan vieressä. Kotkan sulkaa, kun ei ole tarjolla.

Lisää artikkeleita

Hetki luovuudelle

Saippuaa ihan itse

Nyt on tämäkin päivä nähty. Piti hurahtaman saippuan valmistukseen. Saippuaa ihan itse. Siinä ei pari kiloa saippuamassaa kauaa kalahtanut, kun innostuneena totesin, että tämähän on

Lue lisää »