Me yksisarviset olemme ylös nousseita hevosia. Me kuulumme enkelikuntaan ja olemme osa Luojan valoa, aivan kuten te ihmisetkin. Olette vain unohtaneet sen.

Meidän kotimme on Lakumay.

Te maan ihmiset tunnette meidät lukemattomista saduistanne, tarinoistanne ja elokuvistanne. Pidätte meitä fantasia- ja taruolentoina, mielikuvituksen tuotteena, joita ei oikeasti olemassa.

Lapsenne uskovat meihin, koska he ovat avoimia ja puhtaita. Heille on täysin luonnollista keskustella ja viettää aikaa kanssamme.

Maan historian aikana olemme olleet läsnä useissa sivilisaationne korkeakulttuureissa kuten Kultaisella Atlantiksella ja Lemuriassa. Me rakastimme noiden aikakausien puhdasta ja korkeaa energiaa. Elämää ilossa ja rakkaudessa.

Teidänkin muistijäljissänne on muistoja ja koodauksia noilta aikakausilta. Elämä näissä korkeakulttuureissa oli taianomaista, täysin erilaista kuin teillä nykyään. Kaikki olivat tietoisia yksisarvisista, enkeleistä ja muista taivaallisista valonauttajista.

Teillä jokaisella oli omat henkilökohtaiset auttajanne. Luontaisen kiinnostuksen kohteenne, sielunvalintanne ja kutsumuksenne myötä saitte matkakumppaneiksenne lisää uusia oppaita ja auttajia.

Osa teistä vietti aikaa temppeleissä opettaen ja palvellen yhteisöä. Jokainen tunsi olevansa rakastettu ja hyväksytty yhteisönsä jäsen.

Me yksisarviset rakastimme kultaisia aikoja. Energia oli niin puhdasta, että saatoimme käyskennellä rehevillä, puhtailla niityillä. Olimme vapaita matkaamaan aikojen halki aina kun tahdoimme.

Suurten romahduksen aikoihin jouduimme palamaan kotiimme. Planeettanne energia madaltui niin rajusti, ettemme enää pystyneet olemaan lähellänne.

Nykyään kun planeettanne energia on nousukiidossa, olemme jälleen palaneet keskuuteenne. Voimme jälleen vierailla kauniilla planeetallanne.

Monet uudenajan lapset ovat nähneet jo meitä. Nekin valotyöntekijät, jotka ovat uuden kultaisen aikakauden ensimmäisiä airueita, ovat olleet jo pitkään tietoisia meistä.

Jälleen meistä kirjoitetaan kirjoja, piirretään ja maalataan kauniita tauluja, tehdään lastenelokuvia ja meiltä kanavoidaan viestejä. Olemme kovin innoissamme ja ilahtuneita. Moni tuntee luontaista vetoa meihin.

Jos tunnet vetoa meihin ja sinua kiinnostaa yksisarviset, saattaa paljon olla mahdollista, että lähelläsi on yksisarvinen tai olet vetämässä sellaista puoleesi.

Teillä jokaisella on suojelusenkeli rinnallanne kulkemassa, mutta yksisarvinen ei ole ihan niin itsestään selvyys.

Lapsenne ovat meille avoimempia, koska he ovat vasta syntyneet keskuuteenne. He eivät vielä ole unohtaneet Lähdettä, valoa ja rakkautta. Lapsenne ovat puhtaita ja viattomia, siksi he näkevät meitä ja tuntevat läsnäolomme.

Me yksisarviset olemme hyvin puhtaita ja korkeavärähteisiä olentoja. Me löydämme niiden luokse, joiden valo on puhdasta, korkeaa ja rakkaudellista. Viaton lapsenilo ja riemu ovat varmoja keinoja saada meidät luoksenne.

Me palvelemme rakkautta, Luojamme Lähdettä. Autamme teitä silloin, kun toiveenne kumpuavat puhtaasta, pyyteettömästä sydämestänne. Vastaamme rakkaudella rakkauden kutsuun.

Saadakseni yksisarvisen oppaaksesi, vaali ja kasvata rakkauttasi ja valoasi. Ole viaton ja leikkisä. Ilolla ja riemulla kehitä enkeliominaisuuksia itsessäsi, niin yksisarvinen vastaa kutsuusi.

Nyt minä saan kertoa hieman omasta yksisarvisestani.

Minun yksisarviseni

Minulla oli yksisarvinen jo kultaisilla ajoilla. Minulle yksisarviset, lohikäärmeet ja kaikki muut valoisat auttajat ja oppaat ovat aina olleet totisinta totta.

Ihana vanha tuttu vuosien takaa tuli elämääni jo kauan sitten. Se oli sitä aikaa, kun tosissani aloitin henkisen etsintäni. Luin kaikki mahdolliset kirjat mitä enkeleistä ja henkisyydestä käsiini sain. Elettiin silloin -90 lukua.

Jo tuolloin osasin kanavoida. Silloin en vain tiennyt, että se on kanavointia. Muistan kuinka otin ensimmäisen intuitiivisen viestin vastaan yksisarviseltani.

Vuosia, vuosia myöhemmin, kun olisin halunnut tarkistaa yksisarviseni nimen tuosta viestistä, en tuota minulle niin tärkeää ja arvokasta viestilappusta enää mistään löytänyt. Harmittelin sitä.

Tuon kanavoidun viestin jälkeen en sen koomin yksisarviseeni tietoisesti yhteyttä pitänyt. Vasta paljon myöhemmin, aloin jälleen tutustua häneen, kun hän jälleen ilmoitti nimensä. Tiedän, että nimi on se sama, minkä olin vuosia sitten viestilappuseen kirjoittanut.

Sittemmin rinnalleni on tullut kulkemaan myös pegasos, siivellinen yksisarvinen. Siinä he ovat, kaverukset konsanaan. Ei tarvitse kuin mainita, niin heti ovat paikalla kavioita kopsuttelemassa.

Aina kun suustani pääsee yllättäen ” Hurlumpsista! ”, tiedän yksisarvisten olevan paikalla. Se on heidän tapansa ilmaista, että täällä ollaan.

Sitten yksisarviset pistävät minut rallattelemaan yhtä lasten laulua, jossa lauletaan jotenkin näin: ” ihhahhaa, ihhahhaa hepo hirnahtaa… ” ja kaverit lisäävät siihen omiaan, keksien uusia säkeistöjä, ja tää tyttöhän rallattelee, vaikka sitten nuotin vierestä.

Tämä on heidän tapansa ilostuttaa minua, jos homma alkaa käymään liian vakavaksi. Ja hyvin toimii. Ei ole enää suu mutrussa. Nauraa saa maha kippurassa.

Yksisarviset voivat suuresti auttaa meitä ihmisiä, jos vain tahdomme. Ensin meidän on opeteltava enkeliominaisuuksia, elleivät ne jo ole olemuksessasi valmiina.

Yksisarviset ovat mahtavia auttajia. Yksisarvisista sanotaankin, että he voivat edesauttaa suuren suuria unelmiamme ja toiveitamme toteutumaan, joita emme ihmismielellämme kykene edes kuvittelemaan.

Heidän apunsa on syytä ottaa kiitollisuudella vastaan ja muistaa, että rakkaus on aina suurin polttoaine kaikessa. Mitään ei tapahdu ilman rakkautta.

Lisää artikkeleita

Hetki luovuudelle

Muistatko vielä Kalevala -peiton?

Muistatko vielä Kalevalapeitto villityksen muutaman vuoden takaa? Kyseessähän oli yksi Suomi 100 vuotta tempauksista. Se, miksi Kalevala peittoprojektista tuli niin suosittu monen mielestä, on varmaan

Lue lisää »