Me saatiin kuin saatiinkin itsemme riuhtaistua irti työtuolista ja lähdimme päiväretkelle Kalajoelle. Meitä odotti kesäinen purjehdusretki Ansion matkassa.

Kotinurkillahan sitä melkein ollaan ( no – mitä nyt sadan kilometrin säteellä liikutaan ), silti eipä ole tätäkään aiemmin tullut kokeiltua.

Lähimatkailua parhaimmillaan. Suomesta löytyy paljon mielenkiintoisia kohteita.

Miksi lähteä merta edemmäs?

Nokka kohti Kalajokea ja Ansion matkassa Maakallaan.

Hieman mietitytti, uskallanko lähteä tällaiselle reissulle. Mulla on matkapahoinvointi, josta olen kärsinyt lapsesta asti. Se tekee pitkistä bussimatkoistakin haastavaa. Todennäköistä on, että sama vaivaa merelläkin. Onneksi siihen on lääkevalmiste olemassa.

Mistä matkapahoinvointi tai merisairaus sitten johtuu?

No, sehän johtuu siitä, että sisäkorva on ärsyyntynyt. Tilannetta voivat pahentaa silmien ja tasapainoelimien ristiriitaiset tiedot.

Katse on pidettävä tiukasti horisontissa.

Siellähän se jo näkyy – Maakalla.

Menomatka oli ihan siedettävä, vaikka aurinko paistoikin jo täydeltä terältä. Ihana merituuli vilvoitti riittävästi.

Mielestäni vähän liikaa oli porukkaa otettu laivaan, kun ottaa huomioon tämän ajankin. Lapsiperheitä lähinnä. Kalajoen hiekkasärkäthän ovat lapsiperheiden suosiossa.

Merimatkasta olisi oikeasti voinut nauttia enemmän, kun olisi ollut vähemmän porukkaa ja hiljaisuutta. Vaikka… kaiken taustahälyn voi sulkea pois, ja kääntyä vain sisäiseen hiljaisuuteen ja rauhaan.

Kohta ollaan laiturissa. Ihania pieniä punaisia mökkejä, ja Maakallan kirkko. 

Taitaa olla saaren korkein kohta ja sinne on rakennettu kirkko.

En voi olla ajattelematta…

Minkälaista täällä olisi silloin, kun myrskyävä meri pauhaa ympärillä?

Onhan tämä idyllinen pikkusaari. Mikäs täällä olisi viettää aikaa, nautiskella kesästä ja kiireettömästä elämästä, kaukana pois ihmisvilinästä…

Saaren toisessa päässä voi maistella savustettua siikaa.

Sieltä näkee myös majakkasaaren eli Ulkokallan. Olisiko nelisen kilometriä matkaa Maakallan ja Ulkokallan välillä?

Paluumatkalla kohti Rahjan satamaa nostettiin purjeet. Harmitus vain, kun emme saanut komeaa kuvaa kaljaasi Ansiosta täysissä purjeissa.

Paahtava aurinko jatkoi porotustaan, mikä ei tehnyt hyvää mun herkälle hipiälle.  Siksipä juuri, mä pysyttelen ihan vaan sisätiloissa.

Tulihan koettua tämäkin. Ihana, erilainen reissu, joka varmasti muistetaan vielä pitkään.

 

Sinua saattaisi kiinnostaa:

Kolin valloitus ja selkeät unet

Lisää artikkeleita

Luova Valo

Rakkaus – kaiken täyttävä malja

Rakkaus on kaiken täyttävä malja. Nyt ovat pakkaset paukkuneet kunnolla. Rapsakka keli, silti kävelybaanalle tekee mieli. Maisema on niin henkeä salpaavan kaunista. Huurteiset puut… kimmeltävä

Lue lisää »
Luova Valo

Intuitiivisuus luovuudessa

Intuitiivisuus luovuudessa, mitä se on ja miten se näkyy? Luova intuitiivisuus tarkoittaa sinulle todennäköisesti eri asiaa kuin minulle. Luovuutta ja kädentaitoja on monenlaista ja -tasoista.

Lue lisää »