Käsitöitä tekevän verukkeet ja tekosyyt

Askartelua taikka käsitöitä harrastavien keskuudessa kuulee monen moista veruketta ja tekosyytä. Tässä kirjoituksessa, käsitöitä tekevän verukkeet ja tekosyyt, avaan egomielen verukkeita, joilla sinä rakas lukijani sabotoit itseäsi ja osaamistasi.

En tahdo lannistaa sinua, vaan saada sinut kyseenlaistamaan mielesi verukkeet ja tekosyyt.

Miksi ihminen ei kehitä osaamistaan, taitojaan ja harrastustaan pidemmälle? Miksi ihminen luovuttaa kovin helposti kehittyäkseen käsitöissä?

Kysymyksiä ja pohdintoja, joita itse kummastelen, kun havainnoin lähipiirissäkin käsitöitä tekevien koottuja selityksiä ja saamattomuutta kehittää itseään ja taitojaan.

Käytän havainnollistavana esimerkkiä kuvitteellista tarinaa.

On Lissu, joka harrastaa askartelua ja käsitöitä. Hän on ihan tavallinen suomalainen, työssä käyvä, perheellinen nainen, joka vapaa-ajallaan tekee käsitöitä – ainakin on niiden tekemisestä kovasti kiinnostunut.

Taidot hänellä saattaa olla hiukan puutteelliset, mutta hän kovasti tahtoisi kehittyä ja toteuttaa käsityöunelmiaan. Mitä Lissu tekee?

Lissu innostuu herkästi monenlaisesta. Hänellä saattaa olla useita mielihalunkohteita, joita hän tahtoisi toteuttaa. Hänellä saattaa olla monta rautaa tulessa.

Hän on esimerkiksi kaavaillut virkkaavansa tulevaksi jouluksi uusi joulukoristeita, ja päättänyt aloittaa koristeurakkansa ajoissa.

Lissun toivelistalla saattaa virkkauksen lisäksi olla uusien taittojen opettelemista. Hän on alustavasti kaavaillut hakeutuvansa kansanopistoon opiskelemaan hänelle entuudestaan tuiki tuntematonta käsityö- tai askartelutekniikkaa.

Mielessään Lissu on jo suunnittelut, minkälaisista langoista hän joulukoristeita virkkaisi. Aikanaan hän ripustaisi ne yhdessä lastensa kanssa kuusipuun oksille.

Hän on tutkinut lankavalikoimia nettikaupoista ja juossut kappojen hyllyriveillä etsien makuunsa sopivia väriyhdistelmiä.

Lissu on innostunut. Lissu on selannut vimmatusti kirjoista, lehdistä ja netin syövereistä uusia koristemalleja, joita hän tahtoisi opetella virkkaamaan.

Lissu tiedostaa, että hänen virkkaustaitonsa saattavat olla hiukan puutteelliset. Hän tuntee kyllä virkkauksen perussilmukat ja osaa ne. Lissu kuitenkin tahtoisi kehittää virkkaustaitojaan ja näyttää, että kyllä hän osaa.

Lissu palaa taas kerran töistä kotiin, väsyneenä. Perheellekin pitäisi laittaa ruokaa. Pitäisi sitä, pitäisi tätä ja tuoda. Lissua ahdistaa. Sama kuvio toistuu päivästä ja viikosta toiseen.

Viimein Lissu huolestuu. Hänen haaveensa virkattujen joulukoristeiden virkkaamisesta alkaa häilyä kauas tavoittamattomiin. Lissu alkaa vaipua epätoivoon.

Langatkin ovat vielä kaupanhyllyllä. Puhettakaan niistä upeista helmistä, jotka hänen piti hankkia ja virkata ne tuleviin koristeisiinsa. 

Lissu oli luvannut opetella uuden taidon virkkauksen saralla, hänelle entuudestaan tuntematonta helmivirkkausta. Olihan hän jo selvittänyt tekniikkaa netin syövereistä, katsonut iltaisin yuo tube videoita siitä, kuinka helmet virkataan virkkaustyöhön.

Kuin varkain, Lissun mieleen oli hiipinyt ajatus sittä, ettei hän ehkä osaisi. Ehkä tekniikka on hänelle liian vaikea. Oliko hän haukkaamassa liian suurta palaa?

Lissu jatkaa töissä käymistä, viettää kotiin saapuessaan yhä enemmän aikaa perheensä taloutta pyörittäessä ja lastensa tarpeista huolehtien. Samalla hänen toiveensa, unelmansa ja haaveensa oppia uusia taitoja, kehittää luovaa osaamista käsityösaralla, lipuvat kauas horisonttiin.

Tässä vaiheessa Lissu on ottanut työnalle useamman käsityöprojektin. Konkreettisesti valmistakin on tullut, mutta silti Lissulla on monta työtä odottamassa tekijäänsä.

Jos muistat, Lissuhan innostui herkästi kaikesta uudesta. Tuo ja tuo, ja tuokin on kiva… Lissu hyppii työstä ja ideasta toiseen.

Pian keskeneräisiä töitä Lissulla lojuu siellä ja tällä. Osa niistä on jo sullottu kaappien ja laatikoiden perukoille erinäköisten verukkeiden perustella.

Varsinaista lupamaansa työtä eli virkattujen joulukoristeiden virkkaamista hän ei ole saanut aloitettua. Mitä ihmettä Lissulle on tapahtunut?

Lissu on väsynyt. Lissun mieli on tehnyt Lissulle ns. tepposet. Lissu on kompastunut egomielen ansoihin ja sen edessä voimattomana luovuttanut.

Lissu ei siis jaksa. Lissu on väsynyt. Lissua ei huvita. Lissulla on sitä, tätä ja tuota. Lissun egomieli on syöttänyt hänelle erilaisia pelkoon pohjautuvia verukkeita ja tekosyitä sille, miksi hänen ei pidä aloittaa kaavailemaansa virkkausprojektia.

Miksi hän ei hanki niitä upeita helmiä oppiakseen helmivirkkausta?

Lissu ei tiedosta, että hänen mielensä on syöttänyt hänelle dis informaatiota ja saanut hänen toimimaan itseään torpedoivalla tavalla.

Lissun mieli sai hänet ajattelemaan, ettei hän sittenkään osaa virkata joulukoristeita. Hän ei hankkinut helmiäkään, kun ajatteli siinä säästävänsä muutaman eron. Hän ei koskaan mennyt kansanopistoonkaan opiskelemaan uusia taitoja.

Sen sijaan Lissu jäi väsyneenä ja voimattomana lojumaan sohvannurkkaan sepittäen itselle valheellista tarinaa saamattomuudestaan ja osaamattomuudestaan. Lissu yrittää egomielellä perustella toimintaansa vakuuttavasti, mutta hän itseasiassa valehtelee itselle.

Lukijani, sinä käsitöitä ja askartelua harrastava, ymmärrätkö mitä tarinan avulla yritän sinulle kertoa?

Esimerkkitarinalla tahdon sinun oivaltavan jotain hyvin syvällistä. Se on tärkeää kehityksesti kannalta ja jotta saisit toteutettua unelmasi.

Ihmisen egomieli on ovela. Se kampittaa ja sabotoi toimintaamme niin luovuudessa, käsitöiden tekemisessä, itsensä kehittämisessä – käytännössä ihan kaikessa. 

Ellei meillä ole tarkkaavaisuutta, ellemme pysähdy kyseenalaistamaan egon vääristynyttä informaatiota, toimimme egonmielen ohjauksessa.

Egon verukkeet ja tekosyyt saavat meidät unohtamaan unelmamme. Verukkeet ja tekosyyt estävät meitä kehittämästä taitojamme, osaamistamme ja oppimasta meille uusia ennestään vieraita tekniikoita.

Verukkeet ja tekosyyt laiskistuttavat meidät.

Ego kerta toisensa jälkeen on saanut meidät ansaan käsityötaitojen oppimisessa ja kehittämisessä. Egon verukkeet ja tekosyyt nakertavat pala palalta itsetuntoamme, voimaamme, uskoamme ja luottamustamme taitoihimme, osaamiseemme ja itseemme.

Tätä dis informaation lähdettä on opittava vastustamaan. On havainnoitava. On kyseenalaistettava väärä tieto ja ohjelmointi. On uskottava ja luotettava itseen ja osaamiseensa egomielin temppuiluista huolimatta.

Meidän on valpastuttava, otettava itseä niskasta kiinni, jotta taitomme ja tekniikkaamme kehittyvät, jotta saamme unelmamme toteutettua. Tässä työssä tarvitsemme pitkäjänteisyyttä.

Jos ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen heitämme hanskat tiskiin, niin eikö silloin ego ole voittanut? Jos ensimmäiset egon verukkeet ja tekosyyt saavat purtemme kääntymään ja perääntymään aikeissamme, on villi egomieli voittanut.

Tässä sinulle vielä muutamia verukkeita ja tekosyitä, joita egomieli viljelee silloin, kun harrastamme käsitöitä, unelmien toteuttamista tai muutoin kehitämme itseämme.

 

  • En osaa. En mä kuitenkaan osaa. En kuitenkaan onnistu. Miksi edes yrittää?
  • En mä jaksa. Ei nyt huvita.
  • Mulla on selkä kipeänä, rannekin vähän vaivaa.
  • Oikeastaan mua väsyttää.
  • Oikeastaan mun tekee mieli vain syödä suklaata ja käpertyä sohvan nurkkaan, katsoa jotain tyhmää saippua- tai tosi tv-sarjaa.
  • En mä jaksa hankkia niitä helmiäkään. Säästäähän siinä muutaman euron plus postikulut, kun jätän ne hankkimatta.
  • Tää on liian vaikea.
  • En mä osaa tätä helmivirkkausta tai mitä lie.
  • Äh, pieleen meni. Luovutat. Työ lentää roskiin, etkä viitsi enää yrittää.
  • Laiskuus vie voiton. Puuttuu pitkäjänteisyyttä opetella uutta taitoa tai tekniikkaa. Pitkäjänteinen säännöllinen harjoittelu väsyttää ja pian olet valmis keksimään tekosyitä ja luovuttamaan.
  • Mulla on kiire. En jouda.
  • Ei ole rahaa tai aikaa.
  • Sitten kun -verukkeet. Kun olen eläkkeellä teen sitä ja sitä. Kun olen eläkkeellä alan toteuttamaan unelmiani. Jos sinulla ei ole aikaa ja viitseliäisyyttä nyt, ei sitä ole eläkkeelläkään.
  • Mutta kun… tekosyyt.
  • Jos ja jos. Jos asiat olisivat näin tai noin. Jos olisi rahaa ja aikaa, parempi elämäntilanne ja mitä lie.
  • Nopeasti muuttuvat mieliteot ja hetken innostukset. Monta työtä eikä valmista tahdo syntyä. Keskeneräisten vuori kasvaa.
  • Työhön vetoaminen. Mulla on tämä työ. En kerkiä.
  • Itsensä ja taitojensa vertaaminen muihin.
  • Vähättely ja arvottomuuden tunteet
  • Kritiikinpelko
  • Epäonnistumisenpelko
  • jne

 

Onko tuttua?

Tarkkailepa ja kuulostele lähipiiriäsi, niin pian huomaat, kuinka ego toimii käsitöitäkin harrastavien keskuudessa. Siellä kovasti vähätellään, pienennetään ja soimataan niin itseä ja kuin kaverinkin taitoja.

Egolla konstit ovat monet.

Kun tulin tehneeksi virkkauskirjan, olisinko saanut sitä tehdyksi, jos olisin kuunnellut egon kitinää, sen verukkeita ja tekosyitä?

Sen sijaan tapahtui se, että luotin itseeni, osaamiseeni, virkkaustaitooni ja kykyyni tehdä kirja. En antanut egon verukkeille jalansijaa, vaan puskin luottavaisesti ja rohkeasti eteenpäin tavoitellen unelmaani.

On se ego minullakin, joka puskee läpi. Hyvä esimerkki tästä olkoon vaikka se, että en pidä itseäni kovinkaan hyvänä ompelijana. Itseasiassa en voi sietää sellaista kapistusta kuin ompelukone. Pidän itseäni surkeana ompelussa.

Ihanaa, ihanaa, että minullakin on ainakin yksi käsityötekniikka missä en loista. Eikö olekin mahtavaa?

On hyvä tiedostaa, että se on egon uskomus. Jos tosissani tahtoisin, opettelisin ompelemaan, tekisin sitä paljon tullakseni taitavaksi. Tässä on vielä yksi seikka, joka on otettava huomioon, ja se on…

Intohimo.

Sytyttääkö ompelu sydämeni liekkeihin niin, että se roihuaa ja saa mut sellaisiin liekkeihin, etten voi vastustaa sitä? Saako ompelu minut täpinöimään, niin kuin yksisarviset asian ilmaisevat?

Ei. Minulta puuttuu intohimo ompelua kohtaan. Kun sitä ei ole, siihen ei tarvitse panostaa. Ne asiat missä en tunne liekkejä, paloa ja täpinöissään olemista, eivät ole mun juttu.

Tämä on oleellinen asia tiedostaa.

Tai kun aloitin virkkaamisen jo hyvin nuorena, ja koulussa silloinen opettaja teki kaikkensa, että aloittaneen pienen virkkaajan into lopahtaisi.

Hän nimittäin antoi mulle aina kaikkein rumimmat langat virkattavaksi, ja vääntyneimmät koukut. Mollasi miksi pidän koukkua kädessä niin omituisesti, ja muutenkin käytti henkistä väkivaltaa aseenaan.

Annoinko hirvilopettajan estää kehittämästä itseäni virkkaamisessa? En antanut. Tiesin mitä osaan ja mihin kykenen.

Onnistumiset vahvistavat itsetuntoa ja taitoja. Ne kannustavat jatkamaan, oppimaan lisää, haastamaan taitonsa ja tavoittelemaan uusia unelmia.

On aika lopettaa egon vinkuilut, ja oppia uusia taitoja ja kehittää osaamistaan. Verukkeet ja tekosyyt ovat harvoin totta. Sinun tulee kyseenalaistaa dis informaatio heti kun sellaisen huomaat.

Ja nyt jokainen voi lähteä toteuttamaan itseään, oppimaan uusia asioita ja tekniikoita, kehittymään käsityön taitajana.

Älä ryhdy Lissuksi, joka kyllä innostui monista asioista, mutta jätti itsensä kehittämisen puolitiehen, uuden oppimisen ja haaveidensa toteuttamisen saamattomuuttaan tekemättä. Lissulle egomielen verukkeiden ja tekosyiden taltuttaminen ja niiden kyseenalaistaminen olivat liian kova pala. Lissu luovutti ennen kuin pääsi kunnolla maaliin.

Sinullehan ei näin tapahdu, pidäthän siitä huolen?

 

Sinua saattaisi kiinnostaa:

Helmihurahdus

Virkatut joulukoristeet kirja

Kirjan takaa tarinoita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lisää artikkeleita

Hetki luovuudelle

Mitä luovuus on?

Mitä luovuus on? Tarvitseeko sitä edes miettiä? Luovuus on tarkoitettu kaikille. Kaikki ovat pohjimmiltaan luovia. Hekin, jotka väittävät kiven kovana, etteivät ole luovia eivätkä osaa

Lue lisää »
Luova Valo

Luovuus on leikkiä ja enkeleitä

Luovuus on leikkiä ja enkeleitä. Se on luovaa leikkiä yhdessä Luojamme kanssa. Henkisyys vahvistaa luovuuttamme. Luovuuden tukijoukkomme, enkelit ovat pyyntömme päässä, saatavilla aina, kun apua

Lue lisää »