Osaatko virkata muutakin…

Korviini kantautui kysymys; Osaatko virkata muutakin kuin joulukoristeita, sai mut ulvahtamaan nauruun. Yleensä mun pokerinaama pitää, mutta nyt ratkesin nauramaan.

Ihanko tosissasi moista kyselet?

Klassinen esimerkki siitä, kuinka ihmismieli olettaa jostakin asiasta jotain. Oletusarvo, ilman, että ihminen on ensin asian faktoja selvittänyt.

Näin meidän egomieli toimii. Se olettaa aina jotain – kaikesta.

On sitä monenlaista kuultu. Tämä oli kuitenkin tyhmyyden huipentuma.

Sen sijaan, että kysytään ” Osaatko virkata muutakin kuin joulukoristeita? ”, tulisi kysyä; ” Mitä kaikkea virkkaat? ” Tai; ” Mitä muuta olet virkannut tai tehnyt? ”

Oi voi…

Tätäkö se on, kun egomieli olettaa jouluisen virkkauskirjan perustella, ettei muuta osata kuin virkata joulukoristeita?

Oletuksia. Oletuksia, niitä egomielellä piisaa.

Osaatko virkata muutakin kuin joulukoristeita? Mitenpä luulet asian olevan, kun yli 40 vuotta on kokemusta alla? Eikö siinä ajassa ennätä tehdä yhtä ja toista?

Näillä näppäimillä egomielen heittämät oletusarvot kyvyttömyydestä ja osaamattomuudesta virkata muuta kuin joulukoristeita, menettää heti pohjan.

Tyhmiä ei kannata kysellä, ja faktat tulee selvittää. Aina. Tyhmyyttä en nimittäin voi sietää. 

Mulle on aina ollut tärkeää itseni, taitojeni ja osaamiseni jatkuva kehittäminen ja niiden nostaminen vieläkin korkeammille tasoille. Siksi en voi käsittää ihmistä, joka ei kehitä itseään ja luovaa osaamistaan.

Miksi ihminen tyytyy johonkin ihan kivaan, ihan helppoon, tekemään asioita aina samalla kaavalla, ryömimään siitä mistä aita on matalin?

Mihin katosi itsensä haastaminen ja taitojensa koetukselle laittaminen? 

Pelkoonko? Pelkäätkö epäonnistumista?

Mä tahdon kehittyä luovuudessa, tulla vieläkin taitavammaksi. Haastan itseni ja laitan taitoni koetukselle. Testaan mihin asti ne riittävät.

Epäonnistumisen mahdollisuus on aina olemassa. Mitä sitten? Elämää on sen jälkeenkin.

Onko epäonnistumista oikeasti?

Entä jos onkin vain rajattomasti mahdollisuuksia? Mahdollisuuksia kasvaa ja kukoistaa vaikeuksien ja haasteidenkin keskellä?

Ihmismielen, egon syöverit ovat melkoiset. Havainnointi ja tietoiseksi tuleminen niistä olisi tarpeen, jotta ainakin osan voisi pyydystää ja tarkastella oikein suurentimella.

Viisainta on heittää egon oletusarvot ja roskakorin sisältö menemään, keskittyä fiksuun toimintaan, sallimalla toistemme aidosti, oikeasti kukoistaa ja jalostaa taitojaan.

Kannustaminen, kehuminen ja hyvän toivominen toiselle, ei ole koskaan itseltä pois. Keskity hyvään, niin sitä tulet saamaan.

Jos tosissasi tahdot kehittyä luovassa osaamisessasi, ja panostat siihen, sen tulet saamaan. Mutta jos taustalle hiipii pelko ja kateus, niin oi voi, sitä olet saamasi.

Osaatko virkata muutakin kuin joulukoristeita, oli kysymyksenä jo niin tyhmä, että siihen voi reagoida vain nauramalla. Nauru on hyvä lääke egon ankeuteen.

Antoisaa tutkimusmatkaa sielun syövereihin ja rohkeutta nitistää egon oletuksia ja muita kummallisuuksia pois käsitöiden ja muun luovan toiminnan osalta.

 

Sinua saattaisi kiinnostaa:

Virkkaus on mummoo – miten niin?

Jokainen on pohjimmiltaan luova.

Rajoittavatko uskomukset luovuuttasi?

Miksi emme saa unelmiamme toteutettua?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lisää artikkeleita

Hetki luovuudelle

Virkkausgraffiti käpy

Koukku on taas heilunut. Virkkaamalla saa myös rouheaa ja luonnonläheistä ilmettä. Syntyi virkkausgraffiti käpy. Luonnonnaru, käpyjä, muutama puuhelmi ja luonnosta kerättyjä sulkia. Niistähän se syntyy

Lue lisää »
Hetki luovuudelle

Paperimassalinnut pistemaalauksella

Siinä he napottavat – paperimassalinnut pistemaalauksella. Niin on koreat puvut näillä tirpoilla. Mikäpä siinä sirkutellessa kevättä rinnassa. Näiden lintujen valmiiksi saattaminen oli jokseenkin kovan työn

Lue lisää »