Some ällötystä ja verhottuja totuuksia

Kesä on akkujen lataamisen aikaa – ainakin itselläni. Ei huvita postailla, vaikka käsityökulisseissa tapahtuukin monenlaista.

Some ällötystä ja verhottuja totuuksia on kytenyt pinnan alla, odottaen hetkeä, että saan sen jäsenneltyä ulos.

Kenelle myyt itsesi?

Kirjoituksellani saatan sohaista ampiaispesään. Silti koen tärkeämmäksi ilmaista sydäntäni, kuin miellyttää laumoja, jotka juoksevat puolittaisten totuuksien perässä myyden itsensä perse ojossa ensimmäiselle kiinnostuneelle.  

Upsista!

Tässä kirjoituksessa tähtipersoonani tulee vahvasti ja ponnekkaasti esiin heiluttaen valon soturimiekkaa. Hernettä on turha vetää nenään. Oikeastaan… voit tunkea sen herneen, sanonko minne…

Aloitan ensin kepeämmällä aiheella.

Blogini on ollut hiljaiselolla. Olen ladannut akkuja syksyä varten. Monenlaista on ollut kokeilussa ja testissä, eikä julkaisuja ole huvittanut tehdä. Olen yrittänyt ja huomannut, että minua on jarruteltu niiden kanssa.

On tullut kokeiltua uutta, testailtua uusia tekniikoita ja materiaaleja, ja saatettu keskeneräisiä töitä valmiiksi. Samalla olen puuhastellut muutaman tärkeän ja rakkaan projektin parissa.

Aina kokeilut eivät mene niin kuin toivoisi – eikä tarvitse. Jostakin on lähdettävä liikkeelle. Tarvitaan paljon harjoittelua, jotta uuden tekniikan saa ajettua sisään.

Ensimmäiset työt uudella aluevaltauksella voivat aluksi olla kompurointia, yrityksen ja erehdyksen kautta. Mutta hei – niistä oppii.

Asenne ratkaisee.

Kuten esimerkiksi ensimmäiset pouring maalauskokeiluni menivät pipariksi. Videolta katsottuna homma näyttää helpolta, totuus on kuitenkin toinen. Tiedänpä ainakin, mitä tein väärin ja mitä on tehtävä toisin seuraavilla kerroilla.  

Mönkään menneistä tuotoksista huolimatta, meinaan vielä uskaltaa kokeilla tekniikkaa, kunhan saan litkua hankittua. Litran purkilla ei nimittäin pitkälle pötkitty.

Sitten on tämä ainainen somepaine… Ällötys ja ahdistus. Pitäisi olla siellä, täällä ja tuolla, esillä, tyrkyttämässä itseään ja tekemisiään. Ällöttää, ärsyttää ja ahdistaa.  

Tiedostan kyllä sen tärkeyden – ainakin jossain määrin, ainakin silloin, jos toimii yrittäjänä.

Mutta minkäs teet, kun… ei voisi vattuakaan kiinnostaa. Uskon, etten ole ainut näin ajatteleva.

Olen usein pohtinut sitä, mikä tuossa some maailmassa on sellaista, että se niin kovasti koukuttaa ihmisiä? Mitä siinä on sellaista, jota ilman ei voi elää?

Ei mua kiinnosta. En mä koukutu somesta. Voin mainiosti elää ilman sitä.

Miksi koukuttua jostain, joka on vaan egon pyörittämä fiktiivinen elokuva? Someilija – ihminen on kuin hamsteri, joka juoksee päivät pitkät juoksupyörässään turhuuksien toreilla.

Ja, onhan niitä kaiken maailman blogiportaaleja ja muita, joihin voi bloginsa yrittää tunkea. Onko kukaan koskaan pohtinut sitä, mikä sen ” itsensä myymisen ” lopullinen hinta on?

Mihin arvosi katosivat? Matkalle maineeseen ja rahaan, vai?

Kannattaako blogiaan viedä portaaliin taikka yhteisöön, jonka arvomaailma ei mene yksiin omasi kanssa?

Vai, eikö sillä ole sinulle mitään merkitystä? Onko se tärkeintä, että saa mahdollisimman paljon näkyvyyttä ja lukijoita keinolla millä hyvänsä?

Mille kaikelle annat ajattelemattomuuttasi, tietämättömyyttäsi ja typeryyttäsi voimasi, energiasi ja hyväksyntäsi, jos et kerran tullut miettineeksi?

Kyllä mä mietin. Pohdin sitä paljon, enkä siksi laitata blogiani mihin sattuu. Mulle tietyt arvot ovat tärkeitä, ja siksi syynään paikat ja tahot minne blogiani olisin viemässä ja kenen kanssa asioin.

Askartelu- ja käsityöblogeissa näkee paljon yhteistyökuvioita alan toimijoiden kanssa. Hämmästyttää melkein järkyttävällä tavalla, kuinka helposti bloggaajat ovat näitä käsiojossa ottamassa.

Olisi nimittäin kiva kuulla, ajatellaanko siellä asiaa pintaa syvemmältä lainkaan? Onko loppupäätelmä aina se, että kun nyt tarjoavat ja ilmaiseksi saa, niin olkoon menneeksi?

Tuolla asenteella ja mentaliteetilla mä en pysty toimimaan. En tingi arvoistani. Jos joku taho ei hyväksy mua tällaisena, hän ei ansaitse mua tai sitten hän ei tiedä minkälaisen kultakimpaleen menettää.  

Onko ilmaiseksi saatu tavara askartelu ja kässäkokeiluun todella sen arvoinen, että sen takia kannattaa omat arvot uhrata ja heittää lähimpään jorpakkoon?

Jos ekologisuus ja eettisyys ovat arvoinasi, niin miksi ottaisit askartelufirmalta kokeiltavaksi tuotteita, jotka ovat kaikkea muuta kuin ekologisia ja eettisiä?

Mä olen tehnyt omat linjaukseni. Mulle tärkeistä arvoista en tinki. Voihan olla, että linjaukseni ovat vaikuttaneet näkyvyyteen ja muuhun.

Sekin, että niin avoimesti olen tuonut henkistä suuntautumistani kässäjutuissakin esiin. Varmasti herneitä on vedetty nenään ja tungettu ahteriin.

Arvaa välitänkö miten sun ego reakoi?  En sitten tippaakaan.

Mua ei osteta eikä lahjota lahjuksilla, puolittaisilla totuuksilla sepittämällä pajunköyttä ja tarpeettomilla hilpehööreillä.

Julkisuus ja sen monet lieveilmiöt somessa, ainakin musta näyttävät verhotuilta puolitotuuksilta ja vippaskonsteilla rahastaa.

Mitä enemmän profiilissasi on seuraajia, se houkuttelee tiettyjä tahoja, joilla on omat tarkoitusperänsä. Se, että sun profiili näyttää päheeltä seuraajineen, voi erehtyä luulemaan, että olisit jotain parempaa ja tärkeämpää kuin muut.

No, et ole. Et ole sen tärkeämpi ja kiinnostavampi kuin sellainenkaan, joka ei tuo itseään esille millään tavalla.

Eri tahot voi kiinnostua susta, mutta ei se sinusta hyvää ja parempaa tee. Monesti olen pohtinut sitäkin, miksi somejulkkiksia pyydetään tekemään kirjaa.

Huonolla kirjalla ei tunnu olevan paljoakaan väliä ja painoarvoa silloin, kun kustantamo hakee julkimon mukana tuomaa somekuorrutettua julkisuutta ja rahaa.

Tiesitkö sinä, että maailmassa julkaistaan paljon turhiakin kirjoja?

Monesti olen ilmoille päästänyt ihmettelevän kysymyksen; miksi tämäkin kirja on pitänyt julkaista?

Kirja tuntuu täysin mitään sanomattomalta, turhalta ja merkityksettömältä. Syvällisempi puhuttelevuus ja missio sisällöstä, kun tuntuu kokonaan puuttuvan.

Itse katson aina kriittisin silmin julkaistuja askartelu- ja käsityökirjoja ( jopa omaani ). Useimmat niistä ei saa mua edes tarttumaan kirjaan. Rumia, tylsiä, mitään sanomattomia.

Ehkä se on sitä, kun ne kirjat ovat mun makuun liian helppoja ja kuolettavan tylsiä. Fiksua, syvällistä, taidokasta, laatua ja jotain erilaista, joka poikkeaa valtavirrasta – sellaiseen kirjaan mä voisin tarttua.

Voisi sanoa, että poikkeuksellinen, sensaatiomainen, valtavirrasta voimakkaasti erottuva kirja, voisi viedä multa jalat alta. Onko sellaista näkynyt? Ei ole ei.

Toivottavasti aatokseni pysäyttivät sinut, jättävät sinut pohtimaan asioita ja motiiveja toimintasi taustalla.

Muista kuitenkin, kaikilla ei ole puhtaat jauhot pussissa. Kentällä on toimijoita joiden toimintakulttuuri on vähintäänkin arveluttava.

Katso tarkkaan kenelle myyt itsesi.

Mä lähden tästä latailemaan akkujani vielä lisää. Ollaan kuulolla mussukat.

Lisää artikkeleita

Luova Valo

Kristallivesi – mitä se on?

Mitä on kristallivesi? Yksinkertaisimmillaan kristallivesi on kristalleilla ladattua vettä. Olen pitkään juonut vain ja ainoastaan kristalleilla ladattua vettä. Minulle ei kelpaa vesi suoraan hanasta. Suora

Lue lisää »