Syksy saapuu, tuoden kirjan mukanaan

 

Ajatella, että vuodenkierrossa olemme kääntyneet jo syksyn puolelle. Syksy saapuu, tuoden kirjan mukanaan. Illat pimenevät ja luonto värittää itseään.

Iltojen viilentyessä ja pimentyessä voi alkaa unelmoimaan…   

Takkaan voi sytyttää tulet… jos sinulla on sellainen…

ja vaikka sinulle ei olisikaan…

voi haavekuvissa antaa siveltimen maalailla mieluisia näkymiä sielunsilmien eteen…      

Tiedä vaikka jonain päivä toiveet ja unelmat toteutuvat.   

Ainakin kynttilöitä voi sytytellä… ja paljon…         

Katsoa liekkien lepatusta…      

ihmetellä niiden tanssin tarkoitusta…

Hyvällä omallatunnolla voi kääriytyä vilttiin tai pehmoisen villapaitaan…       

ainakin villasukat löytävät jo tiensä jalkoihin.      

Voi istahtaa lempipaikalle…        

kaivaa koukut ja langat esiin…        

ja antaa koukun viuhua…

Mitä koukkusi tai puikkosi taikoo sinulle? Mitä sinulla on nyt työnalla?

Minulla on koukkukin viuhunut testauksia tehdessä. Siinä sivussa tulin taikoneeksi istutusastian syysasetelmalle. Syyskukat olin jo aiemmin hankkinut kunnes muistin… eihän meillä ei ole niille istutusastiaa.

Mitä luova ihminen tekee? Taikoo sellaisen. Ihan itse. Eihän se kovin vaikeaa voi olla.

Tarvitaan muutama risu, kanaverkkoa, rautalankaa ja sammalta. Eikös se niin kuin ole siinä? Sitten vaan tökkästään kasvit siihen ja toivotaan, etteivät talitiaiset nypi kaikkia sammaleita talvipesäänsä.

Syksy tuo tullessaan myös kirjan. On sitä odotettuakin. Vielä loppumetreillä muutama tarkistus ja korjaus taitosta tulleelle teokselle, ja sitten se menee… painoon.

Kirja on pian täällä, kaikkien saatavilla. Olethan valmis virittämään koukkusi?

Taival tähän pisteeseen on ollut pitkä ja antoisa. Hassua, kun ei tunnu miltään. Olen rakkaan kirjalapseni synnyttänyt ja päästänyt maailmaan. Irtipäästö tapahtui jo puolitoista vuotta sitten.

Koin kyllä tyhjyyttä luopumisen hetkellä – vain hetken.

Tyhjyys, onko se vaan tyhjyyttä?

Mieli ei pysty käsittämään koko totuutta. Tyhjyys ei ole tyhjyyttä sanan varsinaisessa merkityksessä. Tyhjyydessä on kaikki. Tyhjyydessä voimme kokea aidon itsen. Itsen läsnäolon, sen, joka ON.

On vaikea pukea sanoiksi asiaa, jonka sisällään on kokenut ja tuntenut. Sanat, rajoittavat. Mitkään sanat eivät riitä ilmaisemaan tyhjyyden merkitystä, sitä, mitä se oikeasti on. Tyhjyys on koettava. Itse.

Toiseksi, luova ihminen osaa tyhjiön paikata nopeasti. Aina voi leikkiä luovuudella, taikoa muuta kivaa ja mukavaa puuhaa.

Luovalla ihmisellä tekemiset eivät lopu kesken. Ideaa pukkaan, kun vai pysyisi niiden perässä. Vielä, kun olisi tilaa ja lääniä toteuttaa villeimmätkin ideat.

 

Laitetaanpas maistiaisiksi fiilistelykuva virkkaamistani joulukoristeista vuosien takaa. Pari paljettipalloa sekä hämähäkin verkkokuvioinen pitsipallo. On sinne muutama huovutettu kivikin eksynyt mukaan callunoiden sekaan sammalpedille makaamaan.

Nyt voin antaa itselleni luvan maalata kauniin kuvan sieluni maisemaan…                                

Istahtaa lempipaikalle, uppoutua koukkuinen ja lankoineen luovaan tietoisuuteen…

sukeltaa lähteeseen…      

joka ravitsee ja elävöittää jokaisen sopukan.         

Luova sydän sykkii rakkaudelle…. 

se haaveilee ja maalaa ikuisessa lähteessä elämänkuvia…                

tarinoita…

unelmia…           

etten vain unohtuisi…

sinne jonnekin…                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                  

Rakkaudessa on kaikki. Rakkaudessa voimme kasvaa ja sallia kaiken tapahtua.

 

Luomisen iloa!

 

Sinua saattaisi kiinnostaa:

Kirjakuulumisia ja enkeleitä.

 

Lisää artikkeleita

Luova Valo

Unelmat toteutuvat

Aamulla tunsin vahvasti yksisarvisten voiman. Voimasta ei voinut erehtyä. Aivan kuin heitä olisi ollut kokonainen komppania paikalla, niin vahvaa ja voimallista se oli. Tiesin, että

Lue lisää »
Luova Valo

Saata loppuun se minkä aloitit

Kunpa muistaisimme, miten oivallinen viesti tälle viikolle. Kuka tunnustaa, kuinka monta asiaa on työnalla, joista suurin osa on keskeneräisiä? Kaappien kätköissä lojuu ehkä muutama keskeneräinen

Lue lisää »