Virkkaus on mummoo – Miten niin?

Virkkaus on mummoo. Miten niin?

Mieleni tekee todistaa moinen väite eli ihmismielen olettamus täysin vääräksi.

Jos minä aloitin virkkaamisen siinä 6 vuoden iässä, niin olinko mummo? No, okei… pikkuvanha sielu kylläkin. Mummona en ole virkkaamista koskaan pitänyt.

Minulle virkkaus on parhaimmillaan taiteenlaji. Virkkaamalla voi tehdä hyvin vaikuttavaa taidetta, maalata sielun ja sydämen maisemia. Haluan julistaa virkkauksen ilosanomaa koko maailmalle. Koukut vain heilumaan joka iikka!

 

Virkkaus voi jakaa mielipiteitä, aivan kuten moni muukin asia. Toiset rakastaa sitä yli kaiken, toiset pitävät sitä niin mummona, mummojen touhuna. Olen minäkin eräänkin kerran kuullut puhuttavan virkkauksesta mummojen juttujana. Että virkkaus on niin mummoo.

Näille mummottelijoille sanon, että he eivät oikeasti arvosta käsitöitä ja käsityöläisyyttä.

Henkisestä näkökulmasta katsottuna: ” Jos et arvosta toista ja hänen tekemisiään, et arvosta itseäsi. Jos et arvosta itseäsi, et osaa arvostaa ketään muutakaan. ”

Niin se vain on. Se, mitä on sisälläsi, heijastuu ulos ja myös toisin päin. Aina kannattaa kurkistaa omaan sisimpäänsä, pysähtyä kuulostelemaan ja tunnustelemaan.

Jos et osaa arvosta toisen käsitöitä ja työpanosta, et arvosta myöskään omaa työtäsi. Kaikki ympärilläsi on suoraa ilmentymää sisäisestä maailmastasi. Kaikki kauneus ja hyvyys, jota näet ulkopuolellasi, löytyy sisältäsi.

Tämä on hyvin yksikertaista, kun sen oivaltaa. Silloin loppuu myös tarve mummotella, arvostella, tuomita ja kadehtia.

Virkkausko mummoo? Todistan sen vääräksi, esittelemällä nyt muutaman virkkaustyön muutaman vuoden takaa. Mitä sanot tästä Sophies universe mandalapeitosta, onko se mummoa?

Tämän Sophies universen virkkasin cotton soft langalla. Viimeiset reilut 20 cm virkkasin omasta päästäni. Malliin olisi sisältynyt paloista koostuva osia, mutta en tykännyt paloista. Ja kun lisää koko halusin, niin oli sävellettävä loput itse.

Tätä oli aivan ihana virkata ja olen niin tyytyväinen värisävyihin. Vain viisi väriä!

Entäpä sitten tämä, näetkö tässä jotain mummoo?

Tämä on Atlanticus. Käytin tässä yhtä suosikkilankaani, nimittäin sheepjeesin catona lankaa. Catonasta löytyy niin monta herkullista värisävyä, että ihan taju lähtee tai vähintäänkin kuola valuu.

 

Vuosien saatossa on tullut tehtyä vaikka ja mitä. Helpompaa olisi kertoa, mitä en ole vielä tehnyt kuin alkaa luettelemaan kaikki se, mitä on askartelu- ja käsityö rintamalla kokeiltu.

Aina on ihana kokeilla jotain uutta ja oppia lisää. Joukkoon mahtuu niitäkin tekniikoita, jotka eivät olleet minun juttuni laisinkaan.

Vuosien varrella virkkaus on se asia mikä on kulkenut mukanani. Välillä teen sitä tosi paljon, välillä hieman vähemmän. Aina kuitenkin palaan virkkauksen pariin, koska se on minun juttuni.

Toinen, lähes yhtä rakas harrastus on nukkekodit ja miniatyyrit. Intohimoisen virkkauskausien aikana nukkistelu tahtoo jäädä. Aika ei kaikkeen riitä ja valintoja on tehtävä.

Viime vuosina virkkaus on vienyt menneessään. Niin paljon, että uppouduin tekemään siitä kirjan. Kaikki muu sai jäädä. Mitä nyt välillä jotain pientä, ihan pieniä välipalatöitä olen ennättänyt puuhastelemaan.
Virkkaus on aina ollut minun ykkösjuttuni.

Hassua, miten sitä vasta vuosikymmenten päästä näkee virkkauksen todellisen arvon. Nuorempana se oli harrastus ja ajanviete. Nyt sen on paljon enemmän. Suuri intohimo, palava luomisen lähde.

Tässä on hieman perinteisempää peittomallia. Pajuneliöistä virkattu peitto kahdella värillä, seiska veikkaa valkoisena ja turkoosina. Minusta raikas kokonaisuus.

Rakastan värejä, ja käytän niitä rohkeasti töissäni. En välitä mustasta, harmaasta enkä ruskeasta. Tuntuu, että tukehdun noin tunkkaisiin värisävyihin.

Värit puhkeavat kukkaan, tuovat iloa ja riemua, ja energiakin nousee, kun käyttää värejä. Arjesta tulee riemullista ja taianomaista, kun värit ottaa elämään mukaan.

Virkkaus ei todellakaan ole mummoo!

Lisää artikkeleita

Hetki luovuudelle

Ornamentti vanhasta kirjasta

Ornamentti vanhasta kirjasta. Vanhoista kirjoista voi tehdä vaikka mitä. Aiemmissa postauksissa näytimme sinulle, miten vanhan kirjan sivuista voi valmistaa paperipillejä himmeliä varten. Jatkamme vanhojen kirjojen

Lue lisää »
Hetki luovuudelle

Enkeliovi enkeleille

Enkeliovi enkeleille. Muistaako joku vielä muutaman vuoden takaisen tonttuovi villityksen? No, minähän en tonttuovea tehnyt, vaan oven enkeleille. Ei sillä tontuissa mitään vikaa ole. Koin

Lue lisää »