muuntuminen

Kaivatessamme todellista syvää muutosta, meidän on kuunneltava hiljaisuutta.
Sisäisessä hiljaisuudessa alamme muuntua hiljalleen. 
Muutos ei ole tuolloin pakotettu, kuin ulkoapäin tuleva vaade,
vaan aito sielumme kaipuu. 

Laskeutuessamme hiljaiseen ytimeemme
voimme tiedostaa ja luopua niistä käsityksistämme, jotka eivät ole rakentavia
ja kasvaa niihin, joita haluamme viljellä.

Suunta avautuu, kun antaudumme muuntumiselle. 
Samalla antaudumme elämälle, toisille ihmisille,
koko maailmalle. 

Toisinaan muuntumiselle on vaikea antautua, kuin jokin näkymätön kitka pidättelisi meitä. 
Voimme tiedostaa ja tuoda näkyväksi näitä pidikkeitä erilaisin tavoin. 
Sukeltaessamme eri keinoin tiedostamattomaan,
voimme tuoda tiedostamattoman valoon, näkyväksi.
Nähdä näkymättömän.

Nähty asia konkretisoituu, saa muodon,
jolloin se on helpompi kohdata ja ymmärtää.
Sallia sen muuntua. 

Muuntumisessa tarvitsemme sinnikkyyttä.
Rohkeutta astua ulos totutusta, nähdä ja tehdä asiat toisin, 
kestää epämukavuutta. 

Avautua mysteerille, sille, mitä emme vielä tiedä emmekä näe.

Hyväksymällä kaiken sen, mitä on ja on ollut,
voimme vastaanottaa elämän täydesti.
Emme vastusta elämää.
Hyväksyminen ei ole oikeutus tapahtuneelle, vaan rauha elämän kanssa. 

Meidän ei tarvitse olla jotain enemmän, vaan riisua itsestämme pelkojamme suojaavat naamiot.
Olemme vapaita tarpeesta kilpailla, sekä alitajuisesta pelosta, että meiltä puuttuu jotain.
Vapaudumme tiedostamattomasta tarpeesta täyttää elämämme liialla kuluttamisella,
koska elämä täyttää meidät. 
Uskallamme elää, koska menettämisen pelko on hellittänyt otteensa. 
Palaamme luonnolliseen, viattoman rakkauden olotilaan. 

Kun katsoo itseään silmiin, näkee kanssaihmiset, luonnon ja koko maailman toisin.
Syntyy kunnioitus kaikkea olemassa olevaa kohtaan.

Olemme yksi universaali pyhä.