Lapsesta saakka näkymätön maailma on ollut minulle tosi.
Lapsuudesta saakka olen luonut itselleni oman maailmani luovuuden keinoin.
Tanssi, musiikki, kirjoittaminen ja kuvataide ovat olleet keinot.

Alla olevassa kuvassa piirrän pienenä lapsena punaisella liidulla.
Rakastan kaikkia värejä, mutta punaisella on edelleen erityinen paikka sydämessäni. 

Valmistuin taidemaalariksi Vapaasta Taidekoulusta 1990-luvun alussa.
Rakkaus väriin ohjasi minut tuohon kouluun.
Pian aloin kiinnostua yhä enemmän tietoisuudesta sekä kehon ja mielen yhteydestä.
Siitä, miten keho muistaa elämänkokemukset. 
Opiskelin useita kehon ja mielen yhteyden ymmärrystä lisääviä menetelmiä,
sillä halusin ymmärtää itseäni. 
Taiteilijan pedagogisten opintojen päättötöissä käsittelin
henkisen kehityksen merkitystä taiteilijalle ja taideopettajalle.

Elämässäni ja siten myös taiteessani on aina ollut henkinen ja hengellinen pohjavärähde ja 
lopulta kaikki opiskelemani sulautui yhdeksi.
Syntyi oma intuitiivinen tapani työskennellä taiteen, ohjaamisen ja luovan työskentelyn parissa.

"Minä täytän kohtaloani" ovat sanat, jotka jäivät minuun Alain Corneaun elokuvasta
Kaikki elämän aamut, rakastamani barokkimusiikin lisäksi.
Koen nuo sanat vahvana asemana, johon sielu asettuu. 
Elämän vastaanottamisena, oman ainutkertaisen elämän.
Saamme lahjan, jonka vastaanotamme osallistumalla sen luomiseen omalta osaltamme. 
Emme alistuneena kohtaloomme, vaan sen vahvana täyttäjänä.